Mariskan biisi Itserakkausjuttu sytytti mut liekkeihin! Se osui ja upposi. Sanoista löytyy suoraan asioita mun elämästä ja ajatuksista. Tämän innoittamana päätin omistaa postauksen tolle kyseiselle biisille. Tässä muutama ote sanoista jotka kolahti. Olen vihdoinkin käsittänyt sen, Mä oon fiksu ja kivannäköinen

Okei okei, mä myönnän, olen alkanut käydä salilla. Ja se on ihan kivaa! Salivihaajana mut raahattiin puoliväkisin ensimmäisen kerran hikiluolaan ja aluksi treenaaminen painottui aerobiseen harjoitteluun. Kulutin juoksumattoa niin, että nolotti. Sitten uskaltauduin laitteiden puolelle. Pöhkönä googlailin ja etsin netistä

Vaikka mulla on sosiaalisessa mediassa paljon kuvia ilman meikkiä ja filttereitä, niin joudun myöntämään että usein syyllisyyn kuvien muokkailuun. Ihmiset pyrkivät näyttämään somessa vain parhaat puolet itsestään. Kuvakulmia muutellaan jotta nenä näyttäisi kapeammalta, ylhäältä päin otettu kuva ”laihduttaa”, blurrilla pehmennetään

Mun kauneudenhoito operaatiot on yleensä aika helppoja, laiska ihminen kun olen. Kosteusvoiteena toimii Nivean parin euron rasva ja oon tullut siihen tulokseen, että omilla kynsillä on helpompaa kuin rakennekynsillä. Taas mukavuudenhaluisuutta! Hiukset ja ripset kuitenkin on sellanen juttu jonka haluaisin

Sokeriaddiktion hoksanneena päätin ruveta voimaan paremmin myös fyysisesti. Mähän tunnetusti olen kuntosalin ja fitneksen viimeiseen asti välttäjä, mutta oon jotenkin ruvennut tykkäämään juoksemisesta. Musta on vaan siistiä pistää musat korville pauhaamaan niin kovaa, ettei omia ajatuksia kuule. Lenkkeilystä on tullut

Heräsin viime yönä järkyttävään todellisuuteen ja tajusin että mun elämähän on yhtä retuperällä, kuin vaikka alkoholistin tai narkkarin. Tajusin että mulla on järkyttävä addiktio mitä en pysty itse hallita ja se vaikuttaa mun jokapäiväiseen elämään elämänlaatua alentavasti. Tämän addiktion nimi

Halipatsuippa! Tullut taas rällättyä milloin missäkin ja eilen laitettiin pystyyn Niko Saarisen kanssa kesän kovin keskiviikkoklubi Namussa. Ensimmäinen Beach Club oli menestys ja en malta odottaa ens keksiviikkoa!! Aivan upeeta miten hyvällä tuulella ihmiset oli ja vieläkin hymyilyttää, kun oli

Nyt saan viimein aikaseksi tehdä paljon pyydetyn postauksen, mun kropan ylläpitämisestä. Niinkun oon aina toitottanut, niin valitettavasti en ole saanut intohimoa urheiluun. Ulkoilusta tykkään ja välillä käyn lenkillä, mutta ittensä rääkkääminen ei ole mua varten ja mulla on kauhean huono

Hellurei ja hellät tunteet! En ole VIELÄKÄÄN kuollut, vaan perus matkailutohinoissani unohdin läppärin keittiön pöydälle Turkkiin sännätessäni. Jos olette onnistuneet välttymään uutisoinnilta missä minä ja Niko Saarinen vietettiin viime viikko, niin valaisen nyt kertomalla meidän kuvanneen Foxille syksyllä ilmestyvää matkailuohjelmaa.

Idea tekstiin lähti Helsingin keskustassa päivystävästä Punaisen Ristin lahjoituskerääjästä. Kerääjä pyysi lahjoitusta Nepalin maanjäristyksen uhreille ja varmasti jokaista meitä koskettaneen luonnonkatastrofin herättämänä rupesin kaivamaan lompakkoa laukusta. Pysäytin kuitenkin käteni ja muistin tarinan, jonka ystäväksi muodostunut pariskunta oli minulle yhdellä lomareissullamme