Yksinäisten ystävänpäivä Se päivä jolloin pitäis rakastaa kaikkia. Kaikki on ihanaa, parisuhde toimii ja ystävät ovat aina samaa mieltä sun kanssa. Unohdetaan kaikki ongelmat, viime iltaiset riidat ja kavereiden maksamattomat velat.  Mun ensimmäiset ystävänpäivän todelliset muistot on yläasteelta, jolloin ystävänpäivänä

Kauneuden eteen pitää kärsiä. Toi lause mulle opetettiin ala-aste ikäisenä, kun väkisin kinusin että mun kulmakarvat nypitään. Siinä sitten itkukurkussa purin hammasta, kun kosmetologi repi menemään. Teini-iässä olin tosi epävarma itestäni ja päätin jo silloin, että kun olen täysi-ikäinen, niin

Henkisen kasvun mittari on veteenpiirretty viiva, mutta tänään keksin jutun minkä avulla oikeasti tajusin kehittyneeni kolmessa vuodessa. Julkisuus/julkinen ammatti tuo aina mukanaan varjopuolia. On ihmisiä jotka ei pidä hiusväristäsi tai heidän mielestään olet vaan totaalisen ärsyttävä. Harvemmin negatiivisia kommentteja tullaan

Ala-asteella oli helppo tutustua kavereihin. Käteen iskettiin ystäväni-kirja ja jokainen sai kertoa omat lemppari ruokansa ja telkkariohjelmansa. Tietysti lehtiä seuraamalla ja telkkariohjelmiani katsomalla pääsee vähän käsitykseen mun elämästä, mutta perus jutut saattaa olla vielä auki. Tässä siis tulee Aikuinen ystäväni-

Sairastuin viikko sitten munuaisaltaan tulehdukseen. Kokonainen viikko meni kuumeessa, parhaimmillaan 40´C. Ihan pöhkö olo, kun ei ollut käynyt seitsemään päivään pihalla, hyvä että suihkussa. Nyt on ensimmäinen kuumeeton päivä ja elämä rupeaa voittamaan! Mun suuri haave tälle syksylle olis ollut,