Moi!
Sain idean tähän tekstiin muutama viikko sitten, kun istuttiin olohuoneen lattialla aamukahvilla mun ystävän kanssa. Kaveri rupesi valittamaan kuinka kaikilla muilla on elämä paljon parempaa ja lapset kiltimpiä, puolisot täydellisempiä, eikä koskaan ketuta herätä aamulla töihin. Mä repesin nauruun kunnes tajusin, että mun kaveri oli tosissaan. Mä sitten valaisin häntä sillä faktalla, että yleensä ne ”love my life” tyypit on kaikista onnettomimpia somehypetyksen takana. Siitä lähtikin idea, että kerron mun päivästä jolloin kaikki menee mönkään. Sitä ei sitten tarvinnutkaan pitkään odotella vaan lukijoiden iloksi tuli vastaan kokonainen viikonloppu jolloin kaikki meni ihan vituralleen!
Kaaos alkoi perjantaina. Olin aamun istunut koneella ja saanut deadlinea paukkuvat koulutehtävät valmiiksi. Meillä oli vielä kämppä täynnä joulukoristeita, koska olin ollut niin laiska etten ollut saanut roudattua niitä pois. Päätin piristää itseäni ja kotiamme menemällä sisustuskaupoille. Löysinkin kaikkea kivaa ja ajattelin, että onpas kiva päivä. Siitä se alamäki sitten alkoi. Hyvällä fiiliksellä ajelin kotiin oikoreittiä ja vastaan tiellä tuli ehkä kolme autoa. No se kolmas sitten lennätti kiven kauhealla jysäyksellä keskelle tuulilasia ja RÄKS. Se siitä tuulilasista.
Kotiin päästyä ajattelin, että ihanaa laitella kaikkea uutta ja kivaa esille. Mulla on jonkin sortin kukkaruukku fetissi, koska hamstraan niitä aina aivan älyttömästi. Olin löytänyt täydelliset betonin väriset ruukut kodinhoitohuoneen rahapuille. Portaita alas marssiessa toinen ruukuista päätti sitten luisua kädestä kovalla ryminällä ja syöksyi alakerran lattialle kymmeneksi epäsymmetriseksi palaseksi. Eikä siinä vielä kaikki. Ruukkuhan materiaalista johtuen oli aika painava ja tietenkin se oli saanut matkallaan alas kahteen puusta tehtyyn portaaseen kauheat lommot.
Lauantaina uusi yritys. Tarkoituksena oli tänään maanantaina lähteä mun pojan kanssa viettämään hiihtolomaa Leville. Lentoliput oli ostettu (yhteensä 940€, ei kiva tälläin opiskelijabudjetilla), auto vuokrattu, lumilautakoulu varattu, kassit pakattu. Poika pieni poloinen tulikin sitten kuumeeseen : ( Itku siinä äidiltäkin pääsi, kun reissua oli niin kovasti odotettu. Se siitä riemukkaasta hiihtolomasta.
Valehtelisin, jos väittäisin ettei Jari-Matin rallikisat Ruotsissa vaikuttanut yleiseen fiilikseen. Syystä, jos toisesta tulos ei ollut herraa, eikä fanijoukkoja tyydyttävä. Hän on kuitenkin mun sankari ja yritin piristää tunnelmaa tänään aamupalan merkeissä. Leuka pystyyn ja kohti seuraavia kisoja!
Jos kertoisin tähän viikonlopun ajalta jokaisen pieleen menneen yksityiskohdan esimerkiksi varpaiden lyömiset tuolin reunaan yms, tulisi tästä jonkin sortin kirja. Joten jätän tämän vaan tähän. Yhteenvetona siis totean, että elämä ei aina mene ihan putkeen vaikka some huutaisikin hoosiannaa : D #lifeisgood #lovemylife #happiness
By The Queen of disaster
Voi kökkö! Että tällainen viikonloppu. Nyt ei voi olla, kuin suunta parempaan!
Kirjoittelen yleensä someen itse positiivisia juttuja, ehkä johtuen siitä että takana on monta vuotta, jolloin oli hirveä paine ja stressi, ei perhesyistä, vaan ulkopuolisista ihmisistä johtuen. Sarjaassamme ihmisiä, joiden kanssa on pakko olla tekemisissä. Lopulta kävin lääkärissäkin, koska sydämen rytmihäiriöt olivat niin pahoja (= stressiä, unettomuutta). Kun tästä suosta lopulta selvittiin, olen oppinut jopa nukkumaan yöt hyvin. Oikeasti, ihan ihmeellistä kun nukkuu! Takana siis lähes 10 v. erittäin huonosti nukuttuja öitä jne.
Nyt asiat on hyvin (seuraavaa katastrofia odotellessa, koputin jo puuta). Ja tiedätkö mitä, olen huomannut, että jos someen laitat jotain murheista/ongelmista/suruista, niistä tykkää (!!!) juuri ne ihmiset, jotka haluavat sulle pahaa. Tsemppaavia viestiä ei juurikaan tule.
Joten, näillä mennään.
Tsemppiä. Olet sympaattinen Maisakkeli. 🙂