Elämä on muuttunut aika tavalla viimeisen puolen vuoden aikana. Ennen tein usean vuoden ajan reissutyötä ja olin vähintään puolet vuodesta ulkomailla. Sitten uskaltauduin viimein tarttumaan kiinni unelmaani ja menin takaisin kouluun. Mua naurattaa porukka (julkisuuden henkilöt) jotka kertovat ”paluusta koulunpenkille”, kun menevät muutaman lauantain kestäville kursseille. Voin kertoa, että koulunpenkki tarkoittaa 35h/vk istumalihaksien ja aivosolujen käyttöä.
Aloitin siis syksyllä lähihoitaja opinnot ja joulun jälkeen lähdin tekemään samaan aikaan väyläopintoja sairaanhoitajaksi. Olen hullu, tiedän. Useat ovat kysyneet miksen lopeta lähärikoulua ja jatkaa pelkkää sairaanhoitajaa. Syy löytyy siitä, että mulla on sen verran LH opintoja takana, että haluan valmistua myös lähihoitajaksi. Olen siis ammattikorkeakoulussa luokalla, jossa menemme opintoja eteenpäin kumpikin koulu toisiaan tukien. Kummatkin koulutukset, kun on samaa alaa. Seuraava kysymys kuuluukin, onko paljon hommia? KYLLÄ ON.
Kaiken tämän anatomian kirjojen lukemisen ja miljoonien esseiden kirjoittamisen lisäksi käyn (uskokaa tai älkää) NORMAALISSA TYÖSSÄ. Nyt joku siellä näytön toisella puolella höristi korviaan ja ihmettelee miksi käyn töissä, vaikka mieheni on tienaava ammattiurheilija. Tähän syy taas löytyy siitä, että olen 15-vuotiaasta asti ansainnut omat rahani. En ole koskaan ollut työtön ja mun työpaikat on ollut aina kaalimaalta omaan keskusteluohjelmaan asti. Hävettää myöntää, että mun elämäntyyli on kallis, joten olen tottunut siihen, että töitä pitää tehdä sen verran, jotta pystyn ostamaan sen mitä haluan.
Arki on kiireistä ja välillä tosi väsyttävää. Itku on usein tullut väsymyksen seurauksena ja välillä tekee mieli heittää koulukirjat seinään. Olen edellisen rankan vuoden opettamana kuitenkin opetellut sen, että jokaisesta onnellisesta ja huolettomasta hetkestä pitää nauttia. Vaikka päivässä olisi vain muutama minuutti milloin ei tunnu siltä että maailma romahtaa niskaan, käytän ne minuutit silloin hyvin. Siitä tunteesta, kun kaikki on edes hetken hyvin, eikä mikään vituta, on tullut mulle kuin huumetta ja sen avulla jaksan taas painaa.
Nyt vaihdan taas blogipohjan Optima- työalustaan.
Maisa
Tsemppiä Maisa 😊
Tsemppiä opintoihin.. Allekirjoittaneella tulee ihan just täyteen 11v hoitajana ja ikää mulla 31v.
Voin vain kuvitella, kuinka paljon hommia jo pelkästään opinnoissa on! Tsemppiä :). Oletko siis tutkinto-opiskelijana sekä lh että sh-puolella? Vai onko nuo väyläopinnot avoimen amk:n puolella ja tutkinto-oikeus pitää sh:ksi hakea lh-tutkinnon jälkeen? Opintopolut muuttuu niin, ettei vanha meinaa perässä pysyä :).
kirjoilla oon päiväopinnoissa lh:ssa ja sitten väyläpuolella sh:ssa 🙂 mua naurattaa jengin läyhääminen mun koulutuksista, kun tänä keväänä kuitenkin teen pakolliset lähäriopinnot ja 25op sh:sta, joten kyllä siinä hommaa riittää 😀
Siis mä en tajua miten vieläkin oot monien mielestä vaan joku tyhmä bimbo joka elelee miehensä rahoilla. Vähänkin jos viitsii nähdä vaivaa ja seurata sun elämää, huomaa kyllä, että teet hullun paljon duunia ja oot vielä oikeesti fiksukin! Tosi isot tsempit sinne opiskeluiden ja muun elämän pyörittämiseen 🙂
Olet I H A N A maista!!! Oot huippu! Olet niin hurmaava persoona. Kaikkea hyvää elämääsi ja paljon menestystä!! tsemppiä opiskeluihin. 🙂
-Jaana
Hyvän olon tunne valtasi koko kehon tätä lukiessa. Huippua että jaksat tehdä todella tuon kaiken mitä teet, toivottavasti myös pidät siitä! Tsemppiä , kaikki palkitaan ,kun uskoo siihen mitä tekee😊
Hyvä kirjoitus ja niin tuttu tunne kun itsekin opiskelen sairaanhoitajaksi LH on jo onneksi takana 😂 ja samalla käy töissä..
hoitaa talouden yksin siinä 1 lapsi mukaan lukien..niin joo se on rankkaa..välillä tekis mieli käpertyä peiton alle haistattaa maailmalle pitkät 😁 mutta pakko mennä eteenpäin sinnikkäästi että tavoittaa sen oman unelman mitä haluaa 😉
Tsemppiä kouluun ja voimia arjen askareisiin! 🙂
Minkä merkkiset sun lasit on ja mistä ostettu? Todella nätit! 🙂
Karl Lagerfeld 🙂
Hyvä Maisa, haluaisin suositella sinulle tutustumista minimalismiin.
Ostamisen ja hankinnoista unelmoinnin sijaan voisit keskittyä sitä kautta itse elämiseen ja tuntea olosi vajavaisen ja jatkuvan tarvitsemisen sijaan tyytyväiseksi, ja ehkäpä löytää onnellisuuden jokaisesta hetkestä. Elämästä tulee huolettomampaa kun antaa itselleen tilaisuuden olla koko ajan juuri se mitä on, eikä pyrkiä olemaan jatkuvasti jotain muuta kuin mitä sillä hetkellä on.
Kaikkea hyvää sinulle! 🙂
Tsemppiä Maisa koulunpenkille! Ihanaa, että oot löytänyt kutsumuksesi. On aina mahtavaa lukea kuinka ihmisten kritiikistä huolimatta jaksat olla positiivinen oma itsesi ja painaa eteenpäin. Se antaa voimaa myös meille muille.
Ihan sattumalta törmäsin tänne blogiisi ja haluan toivottaa muiden mukana tsemmpiä koulunpenkille. Ihailen sinnikkyyttäsi ja tiedän kyllä että tekemistä on! Olen itse lastensairaanhoitaja ja sittemmin myös kliinisen sairaanhoitotieteen maisteri, työelämää 25 vuotta takana.
Kivan alan olet valinnut! Sairaanhoitajan ammatti on antava ja mielenkiintoinen sekä yksi maailman kansainvälisimmistä ammateista: itse asun ja teen töitä Oslossa. Mutta olen ollut myös Afrikassa/ vaihtoehtoja riittää niin erikoistumisalan kuin muunkin kanssa.
Mielestäni hoitajilla on myös kiva sisarustunne, ainakin minulla tulee se kun tapaan toisen hoitajan.
Jossain vaiheessa varmaan mietit syventymisalaa: mielestäni sopisit todella hyvin lastensairaanhoitajaksi mutta toki on tärkeintä kuunnella omaa sydäntä. Sen uskon että teetkin.
Lopuksi vielä toivotan kaikkea hyvää sinulle ja omillesi. ( Norjassa sanotaan til deg og dine, se on niin kauniisti sanottu. Meillähän on ne omat ihmiset ympärillämme).