Moi!
Mitäs tosta viime postauksesta onkaan? Vuosi vai pari? : D Elämä on aikalailla muuttunut ja tajusin, että kirjoittelen kaiken aikaa romaaneja instagram kuvien alle, joten päätin että on parempi alkaa kirjoittamaan taas blogia. Aloitin avaamalla tän blogin ja lueskelemalla (poistelemalla……..) vanhoja postauksia. Nauruhan ja ehkä vähän itkukin siitä sitten tuli. Kerroin jo aluksi, että paljon asioita on muuttunut, mutta vanhojen postauksien puitteissa pakko paljastaa, että EI. Jotkut asiat on edelleen täysin samalla lailla. En edelleenkään pidä urheilusta. Kaiken maailman kannustimia oon yrittänyt, että saisin itseni salille tai lenkkipolulle, mutta mun on vaan pakko myöntää myös itselleni, että se ei ole mua varten. Ratsastus ja helkkarinmoinen stressi saa luvan riittää mun liikunnaksi.
Tosiaankin oon välissä näköjään yrittänyt olla innostunut urheilusta, seurustellut jotain pätkäsuhteita ja yrittänyt olla parempi ihminen. Jos joku asia on muuttunut niin se, että oon ollut yli puolitoista vuotta saman ihanan miehen kanssa (itse tietysti olen ihan yhtä hankala, kuin ennenkin) ja tämä mies kosi minua viime juhannuksena. Eli häistä lisää varmasti tulevissa teksteissä.
Oon jättänyt julkisen uran, koska mitta tuli totaalisen täyteen ja jatkoin opiskelujani kohti unelmaani. Teen siis loppuun lähihoitaja kouluani, tammikuussa aloitan ammattikorkeassa sen rinnalla sairaanhoitaja opinnot ja lukiostakaan ei enää paljoa puutu. Juu, olen aivan poikki. Kiitos kysymästä! Ja ei, ei hajuakaan miten aika riittää kaikkeen.
Luvassa ei siis ole enää kohahduttavia testejä, vaan faktaa ja ajatuksia keskellä tätä hullunmylly- vaihetta elämässä. Juttuja tässä postauksessa mainituista aiheista ja paaaaaljon muuta. Niin paljon hyvää, ettei välillä kyyneliäkin..
Pysykää kanavalla!
Maisa
Kiva, kun aloitit taas kirjoittamaan blogia😊 Seuraavaa kirjoitusta odotellen. Jonna
Moi Maisa, mihin pääsit opiskelemaan sairaanhoitajaksi? Ja siis millä papereilla hait?