Ystävänpäivä

Se päivä jolloin pitäis rakastaa kaikkia. Kaikki on ihanaa, parisuhde toimii ja ystävät ovat aina samaa mieltä sun kanssa. Unohdetaan kaikki ongelmat, viime iltaiset riidat ja kavereiden maksamattomat velat.

 Mun ensimmäiset ystävänpäivän todelliset muistot on yläasteelta, jolloin ystävänpäivänä oli liikennevalopäivä. Se tarkoitti sitä, että paidan värillä kerrottiin parisuhdestatus. Vihreät oli vapaita (erittäin nälkäisiä ja valmiina yleensä ottamaan seurustelukumppaniksi kenet vaan, kenet kiinni sai). Keltaisella paidalla viestittiin että oli jotain sutinaa ja punapaitaiset olivat kuvitteissa että olivat löytäneet kumppanin kenen kanssa aikoivat viettää koko loppu elämän. Ystävänpäivänä vaihdettiin ystävien kesken suklaita ja jos minkämoisia härpäkkeitä. Niillä oli pelko perseessä, jotka eivät olleet varmoja, että saivatko päivän jälkeen kantaa kassi tolkulla paskaa tilpehööriä kotiin. Tuona aikana ystävyys merkittiin sillä, että sai yhdessä kikattaa vessassa, mennä bussimatkan samaa matkaa, luntata toiselta kokeissa ja kertoa suurimmat salaisuudet. Itsekkin kuvittelin että ne kaverit pysyvät lopun elämää ja tulevat aina jakamaan mun kanssa ihanan ystävänpäivän.

Vuosien saatossa tiet rupes erkanemaan. Parin vuoden sisällä kaveriporukan yhdestä henkilöstä tuli vakavan masennuksen uhri, yhdestä anorektikko, yhdestä ylipainoinen, yhdestä kalju hippi ja yhdestä hiljainen asianajajaurasta haaveilija. Ystäväpiirit kasvoi erilleen. Elämään tuli uusia ihmisiä, vakavempia ihmissuhteita joiden edessä ystävät unohtui. Jokainen lähti omalle polulleen rakentamaan omaa elämäänsä. Tänä päivänä tuo ystäväporukka jotka onnellisina vaihtoivat hellyydenosoituksia, ovat unohtaneet toisensa. Yksi syö edelleen masennuslääkkeitä, yksi on päässyt jaloilleen, mutta kärsii edelleen syömishäiriön eri muodoista, yksi laihdutti onnistuneesti 25kg ja lisäilee facebookin täydeltä matkakuvia poikaystävänsä kanssa, yksi on kasvattanut hiuksensa takaisin mutta parantaa edelleen maailmaa pakkomielteisesti ja tuo yksinäinen asianajaja teki viime vuonna itsemurhan. Mikä olikaan se, joka ajoi tuon tiiviin ja onnellisen porukan erilleen. Aika?

Jos joku olisi mulle kertonut kymmenen vuotta sitten, että mut tekee maailman onnellisimmaksi se, että aamulla sängyssä herätessä joku ottaa sut kainaloon ja sanoo ”Hyvää ystävänpäivää kulta”, olisin ehkä tehnyt elämässä eri valintoja. Ne ei ollutkaan ne timantit ja Chanelin laukut, jotka sen onnen toi. Vaan se, että joku on aidosti lähellä. Muistakaa tänä päivänä niitä ihmisiä, jotka ovat pysyneet teijän rinnalla ja niitä jotka ovat löytäneet tiensä teijän rinnalle. Muistakaa rakastaa toisianne ja välittäkää myös niistä, ketkä ovat tänään yksin.

Hyvää ystävänpäivää toivottaa rakkaudella, Maisa