Epätäydellisyyden esikuva

Vaikka mulla on sosiaalisessa mediassa paljon kuvia ilman meikkiä ja filttereitä, niin joudun myöntämään että usein syyllisyyn kuvien muokkailuun. Ihmiset pyrkivät näyttämään somessa vain parhaat puolet itsestään. Kuvakulmia muutellaan jotta nenä näyttäisi kapeammalta, ylhäältä päin otettu kuva ”laihduttaa”, blurrilla pehmennetään ihoa ja filtterit kruunaa kokonaisuuden. Nättejä ja viimeisen päälle otettuja ja fiksailtuja kuvia on kiva katsella, mutta mä päätin näyttää reippaasti omat virheeni.

Vaikka olen rintoja suurentanut ja tykkään esteettisyydestä ja itseensä panostamisesta, niin multakin löytyy isoja miinuksia vartalosta joiden kuviin joutumista ihan tietoisesti vältän. Arvet kertoo elämästä, vai miten se meni? Isoin arvista on olkapäässä muutaman olkapääleikkauksen ansiosta. Olan ympäri kiertää muutamat tähystysreiät, mutta näkyvin on avoleikkauksen aikaansaama taideteos. Vaikka arpi on todella iso, niin olen tottunut siihen sen verran hyvin ettei se pahemmin enään silmään pistä.

Mun iho tuppaa tuottamaan arpikudosta paljon ja pienistäkin haavoista jää usein reippaat arvet.

Sairastan sairautta joka on vaatinut lähivuosina viisi kertaa vatsan alueen leikkauksia. Vatsanalueen tähystysarvet on mielestäni todellan pienet siihen nähden, että samoista kohdista on menty sisään sen viisi kertaa. Napa on ehkä pahin ja raskausaikana napakorunreikä vähän kärsi. Ei nättiä.

Teini-iässä kärsin todella huonosta ihosta, mutta aikuisiällä se parani. Keväällä naama taas räjähti käsiin (stressi, väsymys?) ja pääsin harrastamaan lemppari puuhaani, eli ihon repimistän ja näpeltämistä. Mun sormilla saadaan irti vaikka luomet. Tiedostan todella huonon tapani! Esimerkiksi autoa ajaessa toisella kädellän vaan revin kasvoja ja niskan aluetta. Eihän nuo näppylät siitä mihinkään lähde, kun niihin koko aika kosken ja varsinkin kynsimisen ansiosta jääneet arvet on törkeät. Luojalle kiitos hyvistä peiteaineista!

Sitten päästäänkin suurimpaan hirviöön, eli SELLULIITTIIN!! Kyllä, minä omistan sitä. Olen jonkin aikaa seurannut yhtä julkisuuden henkilöä joka urheilee todella paljon, mutta hänen useissa kuvissaan appelsiini-ihoa ja löysää näkyy reippain puolin. Selluliitti ei ole vain rasvaa, joten tuosta kirouksesta ei siis välttämättä pääse eroon, vaikka kuinka treenaisi. Muutaman viikon takaisessa Seiskassa oli juttu maailman huippumalleista, joilla heilläkin löyty kunnon muhkuroita. Jopa mun ihannoimalla Alessandra Ambrosiolla löytyi erittäin näkyvää epätasaisuutta. Tämän artikkelin innoittamana päätin, jos en nyt fanittaa, niin ainakin hyväksyä omat reidet.

Nuorempana ajattelin, että jokaiseen virhekohtaan täytyy löytyä ratkaisu ja kaikken täytyy olla jollain tavalla peitettävissä tai poistettavissa. Vuosien myötä oon hyväksynyt ulkonäön virheet. Ollaan ylpeitä myös vartalon ongelmakohdista ja pienistä kauneusvirheistä.

Maisa