Halipatsuippa!
Tullut taas rällättyä milloin missäkin ja eilen laitettiin pystyyn Niko Saarisen kanssa kesän kovin keskiviikkoklubi Namussa. Ensimmäinen Beach Club oli menestys ja en malta odottaa ens keksiviikkoa!! Aivan upeeta miten hyvällä tuulella ihmiset oli ja vieläkin hymyilyttää, kun oli niin kivaa! Jos et eilen päässyt paikalle, niin ens keskiviikkona nähdään sitten taas Namussa.
Tämä kevät on ollu aika hulabaloota töiden ja julkisuuden kanssa. Tutkimuksen mukaan 73% yläasteikäisistä nuorista haaveilee olevansa julkkis. Mun mielestä on kahta erilaista julkisuutta, eli hakemalla haettua ja työn mukana tullutta. Pakko karkeasti sanoa, että mun mielestä julkisuus on kamalaa paskaa joka tulee mun rakastaman työn oheistuotteena. Sen hallitseminen on vaikeaa ja kuvaan minkä media luo on hankala vaikuttaa. Meikämamman persoona on tunnetusti räiskyvä ja mun energinen elämäntyyli luo väkisinkin tietyn stereotypian. Viimeisimpänä komediaa Tuulitunnelissa tehneenä yllätti se, että yleisö otti kyseisen ohjelman vastaan ”tyhmyytenä”. Esimerkiksi rasiaansa miestenlehdissä näyttänyt suomalaisnainen sometti panelistien olevan valittu älykkyysosamäärän mukaan. Tekeekö työkseen huikeeta komediashowta vai näyttääkö lettunsa koko kansalle? Ammatinvalintakysymyksiä. Kysytäänkö stand up koomikoilta pitävätkö he itseänsä tyhmänä? Tuskinpa vain.
Eilen kuitenkin tämä arkimaisa vs julkisuuden antama kuva karrikoitui taas, kun Beach Clubin tiimoilta pääsi kasvotusten juttelemaan fanien kanssa. Monet kertoivat, että olivat saaneet lehtien palstoilta minusta aivan erilaisen kuvan ja tätä puitiin niin ulkoisenolemuksen, kuin mielipiteidenkin kannalta. Itsellenikin rupesi ehkä vielä enemmän hahmottumaan, kuinka kirjaimellisesti ihmiset ottavat lehtikirjoitukset, vitsit telkkariohjelmissa ja esim blogikirjoitukset. Kaikki ei tosiaankaan osaa nähdä sitä pilkettä silmäkulmassa ja asiat näyttää olevan erittäin mustavalkoisia. Rupesin miettimään myös omaa suhtautumistani julkisuuden henkilöihin keitä en tunne…
Joka tapauksessa tapasin eilen uskomattoman ihania tyyppejä ja opin paljon uutta itsestäni ja faneista! Se mitä haluan vielä korostaa on se, että älkää nuoret haaveilko julkisuudesta. Se ei ole ammatti, eikä sellaista glamouria mitä odotetaan. Jokaista sanaasi, ilmettä ja kehonkuvaasi seurataan. Yksityisyyden raja on vaikea vetää ja vaikka suurin osa onkin positiivista, negatiivisuuden ja mediapaineen määrä tässä hommassa on jotain välillä täysin sietämätöntä. Silti rakastan mun telkkaritöitä niin paljon, että aijon tätä ainakin vielä hetken sietää 😉
Tukka takana ja elämä edessä
Maisa
