Heräsin viime yönä järkyttävään todellisuuteen ja tajusin että mun elämähän on yhtä retuperällä, kuin vaikka alkoholistin tai narkkarin. Tajusin että mulla on järkyttävä addiktio mitä en pysty itse hallita ja se vaikuttaa mun jokapäiväiseen elämään elämänlaatua alentavasti. Tämän addiktion nimi on sokeriaddikti.
Teen mitä tahansa jotta saan päivittäisen sokeriannoksen ja jos sitä ei ole saatavilla on seurauksena tärinä, päänsärky ja ahdistus. Mun ruokailutottumukset on huonot ja olen tottunut syömään vain silloin, kun on kiljuva nälkä. Ja silloinhan suuhun menee ihan mitä tahansa. Siis korostan, ihan mitä tahansa! Laukusta löytyy aina suklaapatukka tai karkkipussin jämä. Vaikka olen tyytyväinen kroppaani, niin henkinen hyvinvointi ei ole ihan kympin luokkaa. Koskaan ole ei ole pirteä, kropassa on päällä kokoaikainen tulehdus, oon aina kipeänä ja hoksasin että kohtahan mä kuolen tämän hiilarikasan tappamana. Uskon että olo paranisi kertaheitolla, jos tuo niin ihanan makuinen sokeri jäisi pois ruokavaliosta ja verensokerin heittely saataisiin tasoittumaan.
Ongelma kuitenkin on, että millä tästä addiktiosta pääsee eroon. Alkoholisteille, narkkareille, seksiaddikteille yms on tukiryhmät ja siihen koulutetut ihmiset joiden avulla eroon pääseminen jos ei helpotu, niin ainakin tukee paranemista. Äärirajoille menneille on tarjolla katkohoitoa. Missä on mun sokerikatko?? Klinikka keskellä metsää, jossa ainut sokerinlähde olisi metsästä poimitut mustikat. Markkinarako on löytynyt!
Herääkin kysymys millä mä pääsen tästä addiktiosta eroon ja saan tuon kauhean sokeripeikon sisältäni pois tuhoamasta mun elämää.. Nytkin tekee mieli karkkia ja Big Macia. SOS.
Sokeriaddikti Maisa
